sosiologia

Abstraktit 2017

Lyhennelmät vuonna 2017 julkaistuista artikkeleista. Varsinaiset artikkelit julkaistaan Elektra-tietokannassa puolen vuoden viiveellä.

Sosiologia, vuosikerta 54, numero 1, 2017

Keinumista kahden maailman välissä. Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja muuttuva suhde kotimaailmaan

Mari Käyhkö

Tutkittaessa yliopistoa, yhteiskuntaluokkaa, perhettä ja koulutukseen hakeutumista tai opiskelua, on katse tavallisesti suuntautunut perheestä yliopistoon. Tässä artikkelissa käännän perspektiivin toisinpäin. Analysoin työläistaustaisia, perheensä ja sukunsa ensimmäisiä yliopistossa opiskelevia/opiskelleita naisia ja sitä, kuinka yliopisto-opiskelu asettuu suhteessa siihen maailmaan, josta naiset ovat lähtöisin. Tarkastelen yhteiskuntaluokkaa sosiaalisena ja kulttuurisena, arjessa elettynä ja arkisissa kohtaamisissa konkretisoituvana kysymyksenä. Tutkimusaineisto on tuotettu pääosin kollektiivisella muistelutyömenetelmällä. Naisten kotimaailmassa yliopisto-opiskelu voidaan hyväksyä periaatteellisella tasolla, mutta arjen tasolla se aiheuttaa erinäistä hankausta: maailmojen eriytymistä, vaivaantuneisuutta, vieraantumista sekä emotionaalista etääntymistä. Kouluttautuminen voidaan kotimaailmassa käsittää myös petturuutena ja vertaisuuden kiistämisenä. Samalla kun avoimien koulutusmahdollisuuksien ajatellaan vapauttavan yksilön sekä purkavan yhteiskunnan sosiaalisia jakoja ja eriarvoisuutta, kouluttautuminen näyttää myös erottavan ja rakentavan sosiaalista etäisyyttä. Yhteiskunnassa yleisesti ottaen hyvänä ja tavoiteltavana pidetty asia, kuten yliopisto-opiskelu, voi eri yhteyksissä saada ristiriitaisiakin merkityksiä ja seurauksia.

Asiasanat: Koulutus, muistelutyömenetelmä, perhe/kotimaailma, sukupuoli, yhteiskuntaluokka, yliopisto-opiskelu.

Jätehallinta ja ympäristönsuojelu

Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja, Johanna Saariniemi, Reetta Näsi, Riitta Uusisalmi & Janne Honkasilta:

Nykyinen jätepolitiikka käsittelee ympäristöllistä jäteongelmaa yhä vahvemmin talouden kysymyksenä, mikä on johtanut jätteen olemuksen kannalta erikoiseen tilanteeseen: se, mitä on aikaisemmin ollut liikaa, onkin huomaamatta muuttunut joksikin sellaiseksi, jota on liian vähän. Kysymme, millaiseen toimintapoliittiseen näkemykseen jätteestä suomalainen jätepolitiikka perustuu ja millaisia seurauksia tällä on alueellisen jätehuollon toteutuksessa sekä kansalaisten arjessa. Erityisesti olemme kiinnostuneita siitä, miten ympäristönsuojelutavoitteet toteutuvat jätepolitiikassa. Aineistonamme ovat kansalliset jätelaki- ja lainvalmisteluasiakirjat Suomen EU-jäsenyyden ajalta vuoteen 2015 sekä Lapin jätehuoltoa käsittelevät lehtikirjoitukset samalta ajanjaksolta. Analysoimme yhdyskuntajätteen hallitsemiseen tähtäävän jätepolitiikan muotoutumista ja toteutumista kolmella eri tasolla: valtakunnan poliittisessa päätöksenteossa, Lapin alueellisessa jätehuollon organisoimisessa ja lappilaisten kuluttajien asemoitumisena suhteessa jätteeseen ja jätehallinnan tavoitteisiin. Keskeinen tulos on se, että risteävät ymmärrykset jätteen olemuksesta on politiikan tasolla voitu ilmaista kierto- ja materiaalitalouden kehyksessä riittävän yhdenmukaisin kriteerein, jotta on pystytty päätymään toteuttamiskelpoiseen poliittiseen johtopäätökseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kiertotalouden ajatus ei ehkä kokonaan kykene poistamaan jätehallinnan sisäistä ristiriitaisuutta, eikä siksi saa erilaisia toimijoita asettumaan sen tueksi. Keskeiseksi hiertäväksi tekijäksi nouseekin lopulta jätehuollon ympäristönsuojelutavoite.

Asiasanat : Jäte, jätehallinta, ontologinen politiikka, sulkeuma, ympäristönsuojelu

Johtajuuden visuaaliset kategoriat

Jari Martikainen & Anneli Hujala

Tieteidenvälisen kokeilevan tutkimuksemme tavoitteena oli hankkia kokemusta kuvallisten ja kielellisten tutkimusmenetelmien yhdistämisestä johtajuustutkimuksessa sekä nostaa esiin visuaalisuuden merkitys johtajuuden määrittelyssä. Tuotimme aineistoa näyttämällä kuvia muotokuvamaalauksista tutkimuksen osallistujille ja keskustelemalla niistä heidän kanssaan. Jäsenyyskategoria-analyysia soveltaen tutkimme sitä, millaisia kategorioita osallistujaryhmä tuotti visuaalisen aineiston pohjalta. Tunnistimme aineistosta sekä stereotyyppistä johtajakuvaa mukailevia että siitä poikkeavia kategorioita. Aineisto osoitti, että osallistujat tekivät visuaalisesta aineistosta pitkälle meneviä tulkintoja niin johtajan johtamistavasta kuin hänen persoonastaankin. Visuaaliset seikat ovat selvästi merkittävässä roolissa, kun kategorisoimme ympäristöämme. Visuaalinen kategorisointi on usein tiedostamatonta, ja sen huomaaminen voi johtaa omien käsitysten kyseenalaistamiseen. Tämän vuoksi kuvalliset menetelmät näyttävät sopivan hyvin tutkimukseen, joka pyrkii tuomaan esille kriittisiä näkökulmia ja edistämään vaihtoehtoisia ajattelutapoja.

Asiasanat: Johtajuus, jäsenyyskategoria-analyysi, visuaalinen kategorisointi.

Kaupungin rajat. Sosiaalikeskus Satama, nuorisopolitiikka ja romanit

Maija Jokela

Artikkeli on tapaustutkimus sosiaalikeskus Satamasta ja sen tiloissa sijainneesta Itä-Euroopan romanien leiristä käydystä kiistasta. Se asettuu osaksi niin suomalaista sosiaalisten liikkeiden ja erityisesti uuden radikalismin tutkimusta kuin eurooppalaista talonvaltaustutkimusta. Artikkeli myös osaltaan valottaa Itä-Euroopan romanien tilannetta Helsingissä. Käyn läpi Sataman vaiheita sen perustamisesta häätöön asti etsien syitä tapahtumien kululle. Keskeistä tapauksessa on helsinkiläis(t)en talonvaltausliikkeiden legitimiteetti. Talonvaltaus- ja sosiaalikeskustoimintaa ovat legitimoineet paitsi itse valtaajat, myös talonvaltaajien kanssa neuvotteluja käynyt Helsingin kaupungin nuorisotoimi nuorisopolitiikan avulla. Esitän, että tämä oli ristiriidassa talonvaltaajien autonomisen toimintaperiaatteen kanssa ja johti lopulta talonvaltaajien ja nuorisotoimen välirikkoon. Romanileirin vuoksi Sataman tapauksessa hallitsevaksi nousi kuitenkin järjestys- ja turvallisuuspolitiikka, joka mahdollisti asian virkamiesmäisen hoitamisen romanien tilanteen politisoimisen sijaan.

Asiasanat: Nuorisopolitiikka, romani, sosiaalisten liikkeiden tutkimus, talonvaltaus, tapaustutkimus.

Sosiologia, vuosikerta 54, numero 2, 2017

Konttorista monitilatoimistoksi. Työn tilojen etnografnen analyysi

Merja Kinnunen, Kirsti Lempiäinen & Virve Peteri

Artikkelissa tutkitaan sitä, miten työtilat muovaavat työtä ja työntekijää. Analyysimme tukeutuu feministiseen tilan tutkimukseen ja Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoriaan, joissa keskitytään kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkiin, toimijoiden ruumiillisuuteen ja tilojen materiaalisuuteen. Analysoimme sitä, miten tila luo asioita, synnyttää tiettyjä käytäntöjä ja luo mahdollisuuksia ajatella tai toimia. Aineisto on hankittu etnografan keinoin. Aineistoa on kerätty toimistoympäristöissä 1980- ja 1990-luvuilla sekä 2010-luvulla. Osoitamme, miten uusien toimistotilojen avoimuus voi käytännössä merkitä sitä, että työntekijöiltä vaaditaan uudenlaista ruumiillisuuden hallintaa ja esittämistä. Tutkimus tuo esiin, miten pyrkimys lisätä ja soveltaa teollisen toimiston tuottamia naistapaisia epämuodollisia kohtaamisia jälkiteolliseen toimistoon voikin paradoksaalisesti vähentää suoria kohtaamisia ja kommunikaatioita.

Asiasanat: Etnografia, Henri Lefebvre, materialistinen feminismi, toimistotila, toimistotyö.

Leipäjonot sukupuolisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden mittarina

Tuomo Laihiala & Maria Ohisalo

Tilastot eivät kerro suomalaisesta eriarvoisuudesta kaikkea, eivätkä kurjimmassa asemassa olevat välttämättä vastaa kyselytutkimuksiin. Tyypillisistä aineistonkeruutavoista poiketen tämän tutkimuksen aineisto (N = 3 474) on kerätty jalkautumalla leipäjonoihin. Tutkimus selvittää, millaiset sukupuolittuneet tekijät johtavat ruoka-apuun turvautumiseen. Ruoka-apua saavien hyvinvointivajeita hahmotetaan vertaamalla heidän elämänlaatuaan koko väestön elämänlaatuun sukupuolittain sekä perhetyypin mukaan. Lisäksi tutkitaan, miten sosioekonomiset tekijät ennustavat huono-osaisuuden kokemista. Leipäjonot ilmentävät sekä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa yksinäisille, usein keski-ikäisille työttömille miehille kasautuvaa hyvinvoinnin eriarvoisuutta (miestapaista syrjäytymistä) sekä naisten tyypillisessä elämänkulussaan kohtaamaa rakenteellista eriarvoisuutta: yksin asuville tai yksinhuoltajille, tyypillisimmin eläkeläisille, kasautuvaa tulonjaon eriarvoisuutta (naistapaista köyhyyttä). Ruokaapua saavien elämänlaatu on koko väestön elämänlaatuun verrattuna huomattavasti heikompaa. Naiset kokevat miehiä useammin terveytensä ja tulonsa riittämättömäksi. Syvimmät elämänlaadun vajeet – nälän, yksinäisyyden ja elämässä pärjäämättömyyden kokeminen – ovat miehillä yleisempiä. Naisilla huono-osaisuuden kokemista ennustaa erityisesti ikääntyminen, miehillä vuokralla asuminen ja alle sadan euron käteen jäävä kuukausitulo. Niin miehistä kuin naisista itsensä huono-osaisimmaksi kokevat työttömät, asunnottomat ja ruokaa viikoittain hakevat.

Asiasanat: Elämänlaatu, eriarvoisuus, huono-osaisuus, leipäjono, ruoka-apu, sukupuoli.

Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa

Aila-Leena Matthies

Artikkelissa analysoidaan osallistumisparadigmaa hyvinvointipalveluissa. Teoreettisen analyysin empiirisenä kaikupohjana ovat kirjoittajan osallistumistutkimukset sekä kansalliset ja kansainväliset osallistumisohjelmat. Analyysin välineenä sovellan kriittisen teorian traditioon kuuluvaa, Max Horkheimerin ja Theodor Adornon luomaa valistuksen dialektiikan käsitettä. Siihen sisältyy sekä valistuksen lupaus että petos. Osallistumiseen hyvinvointipalveluissa kytkeytyy lupaus demokratisoitumisesta, palvelujen paranemisesta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Osallistumisen lupaukset voivat kuitenkin kääntyä petokseksi, jos palvelujärjestelmä valjastaa osallistumisparadigman esimerkiksi hallinnan välineeksi tai oikeuttamaan julkisen vastuunkannon vetäytymistä. Kuulluksi tuleminen ja osallisuus paljastuvat petokseksi myös silloin, jos ne jäävät vain osallistumishankkeen aikaisiksi kokeiluiksi. Olennainen kysymys on, saavatko palvelujen käyttäjät osallistumisensa myötä pysyvästi parempaa elämää ja aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Joukkopetoksen uhasta huolimatta osallistumisen lupauksista ei pidä luopua valistuksen utopiana. Yhteiskuntatieteellisten tutkijoiden ja ammattilaisten on reflektoitava, tulevatko ne vedetyksi mukaan osallistumisen petokseen vai voivatko ne edistää demokratisoivan osallistumisen lupausta.

Asiasanat: Hyvinvointipalvelut, osallistuminen, osallistumisen lupaus ja petos, osallisuus, valistuksen dialektiikka.

Kohtuullinen utopia. Eettisen itsen luominen kasvukriittisen yhteiskunnallisen liikkeen teksteissä

Satu Husso

Artikkelissa tarkastelen suomalaisen kasvu- ja kulutuskriittisen liikkeen konstruoimaa visiota yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti kestävää kulttuuria. Aineistona on Kohtuus Vaarassa- ja degrowth.fi-ryhmien tekstit vuosilta 2008–2013. Analysoin artikkelissa, miten teksteissä muodostetaan subjekteja, jotka heräävät tarpeeseen luoda kestävyyden kulttuuri ja työstävät itsestään eettisen toimijan. Lisäksi tarkastelen tekstejä poliittisina narratiiveina toisenlaisen maailman muodostamisesta. Paikannan ne laajempaan kohtuus- ja degrowth-keskusteluun, jota on tutkittu erilaisina kehyksinä ja skenaarioina. Analysoin artikkelissa liikkeiden esiintuomaa tarvetta muodostaa toiseus. Analysoin aineistoa Foucault’n etiikan teorian viitekehyksessä ja esittelen artikkelissa liikkeiden esiintuomaa tarvetta muodostaa toimijoita, jotka kritisoivat talouskasvunarratiivia ja etsivät ratkaisuja kestävän yhteiskunnan toteuttamiseksi. Liike rakentaa narratiivia ekososiaalisesti sivistyneestä subjektista, joka jatkuvasti työstää itseään ja reflektoi suhdettaan kulutus- ja kasvuyhteiskuntaan tullakseen sille vastustuskykyisemmäksi. Narratiivi ei tarjoa päätepistettä kestävän kehityksen toteuttamiselle, vaan toimii poliittisena utopiana, suunnannäyttäjänä ja kulttuurisena kritiikkinä. Se myös voimaannuttaa subjekteja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.

Asiasanat: Foucault, narratiivi, olemassaolon estetiikka, utopia, yhteiskunnalliset liikkeet.

 

© Sosiologia-lehti & Westermarck Society