sosiologia

Abstraktit 2015

Lyhennelmät vuonna 2015 julkaistuista artikkeleista. Varsinaiset artikkelit julkaistaan Elektra-tietokannassa puolen vuoden viiveellä.

Sosiologia, vuosikerta 52, numero 1, 2015

Ihmisevoluution nopeutuva rytmi. Näkökulmana transaktionaalinen naturalismi

Osmo Kivinen & Tero Piiroinen

Turhan monet sosiologit suhtautuvat edelleen penseästi biologiasta ja evoluutioteoriasta avautuviin
inhimillisen toiminnan selityksiin. Biotieteitä vaivannut geneettinen determinismi on kuitenkin jäämässä
historiaan, kun epigenetiikan kaltaiset, geenit sosiaalisille vaikutuksille avaavat lähestymistavat
valtaavat alaa. Evoluutioteoriassa yleistynyt ekologisten lokeroiden rakentamisen lähestymistapa avaa
sekin ihmisevoluutiota yhteiskuntatieteiden suuntaan. Lokeroiden rakentamisen ja siihen nivoutuvan,
tässä artikkelissa ”transaktionaaliseksi naturalismiksi” nimetyn lähestymistavan näkökulmasta organismien
ja populaatioiden ymmärretään vaikuttavan aina ympäristöönsä ja olevan siten tekemisissä
myös aiemman toiminnan tarkoitettujen ja tarkoittamattomien seurausten kanssa. Metodologisesti
deweyläisen pragmatismin kanssa yhtäpitävä transaktionaalinen naturalismi haastaa esimerkiksi yksioikoiselle
evoluutiopsykologialle ominaisen ”sisäsyntyisen naturalismin”, jossa yksilö on kaikki kaikessa
ja ympäristön kehitys jää erittelemättä, kun ympäristö vain valikoi geneettisistä ominaisuuksista
kelpoisimmat. Ihmisevoluutiossa yhteistyön tuottama sosiokulttuurinen ympäristö instituutioineen
kaikkineen on osa viimeksi kehittynyttä ihmisten ekologista lokeroa. Evoluution aikajänne on kaikkiaan
miltei käsittämättömän pitkä, jos kohta ihmisevoluution rytmi on kumuloituvan kulttuurin myötä
kaiken aikaa nopeutunut. Evoluution ymmärtäminen on kaikin puolin sidottu aikaan. Ajan käsite
sekä ajan sosiaalisuus ovat aina kuuluneet myös sosiologian keskeisimpiin kiinnostuksen kohteisiin.

Asiasanat : Aika, ekologinen lokero, evoluutio, kulttuurin kumuloituminen, transaktionaalinen naturalismi.

Mitä annettavaa Latourilla on riippuvuuksien tutkimiselle? Omaelämäkerrat latourlaisen analyysin koetinkivenä

Jukka Törrönen, Christoffer Tigerstedt & Elina Vismanen

Addiktion ehkäisyssä ja hoidossa ei ole kyse riippuvuuksista vapautumisesta vaan toistopakkoa synnyttävien
toimijaverkostojen tunnistamisesta ja niiden korvaamisesta toimintaa avoimemmaksi avaavilla
riippuvuuksilla. Artikkelissa tarkastellaan alkoholiriippuvuutta kuvaavia omaelämäkertoja latourlaista
menetelmää soveltaen ja arvioiden. Riippuvuutta lähestytään ainutkertaisena toimintana kiinnittämällä
huomiota siihen, millaiset materiaaliset ja inhimilliset toiminnan välitykset, kokoonpanot ja käännösketjut
tuottavat pakonomaista riippuvuutta ja millaiset puolestaan lopettavat sen ja vahvistavat kiinnittymistä
tasapainoiseen elämään. Omaelämäkerrat soveltuvat toimijaverkostoanalyysiin, sillä lajityyppinä ne rohkaisevat
toimijoita kuvaamaan, millaiset ainutkertaiset ja konkreettiset olosuhteet, tapahtumaympäristöt,
tapahtumien seuraannot ja vuorovaikutusprosessit ovat viitoittaneet ja muuttaneet heidän elämäänsä.
Artikkelissa koetellaan, mitä annettavaa latourlaisella lähestymistavalla on omaelämäkerta-aineiston ja
riippuvuuksien analyysille ja millaisia ongelmakohtia tähän sisältyy. Siinä ehdotetaan, että omaelämäkertojen
latourlaisessa analyysissa jokainen tapahtumajakso otetaan erikseen seikkaperäiseen tarkasteluun
ja kysytään, millaisiin liitoksiin riippuvuus kulloinkin yhdistyy ja millaisista se irrottautuu. Analyysissa
seurataan, kuinka riippuvuus kiertää sekvenssistä toiseen moniaineksisena elementtien kollektiivina, joka
toimijaverkostona joko ruokkii riippuvuutta tai heikentää sitä. Olennaista on pitää analyysi ”litteänä” ja
välttää hierarkkisia jakoja mikron ja makron tai toiminnan ja rakenteen välillä. Tällöin koko kertomuksen
kaarta kuvaavia juonirakenteita ja kertojan arviointeja tapahtumien kulusta tarkastellaan konkreettisille
tapahtumajaksoille alisteisina välittäjinä. Jos analyysi abstrahoidaan juonen tasolle, kasvavat emotionaaliset,
sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät turhan vahvoiksi ja itsenäisiksi voimiksi, eikä niitä tutkita enää
toimijoina, jotka saavat toimintaa välittävän voimansa yhdistymällä ainutlaatuisesti materiaalisiin ja ruumiillisiin
tekijöihin. Samalla analyysin kohdentaminen konkreettisissa tapahtumajaksoissa rakentuviin
toimijaverkostoihin ja niiden kiertoon tapahtumajaksosta toiseen ehkäisee riippuvuuden yksipuolista
selittämistä yhdellä tai muutamalla syytekijällä, kuten kulttuurisilla merkitysrakenteilla, perinnöllisillä
tekijöillä, neurobiologisilla syillä tai persoonallisuushäiriöillä.

Asiasanat : Alkoholismi, Latour, omaelämäkerrat, riippuvuus, toimijaverkostoteoria.

Sosiologia, vuosikerta 52, numero 2, 2015

Lomakodin rytmittämä arki

Outi Rantala

Arjen jakamista useiden asuinpaikkojen kesken voidaan kuvata monipaikkaiseksi asumiseksi. Monipaikkaisuus ilmentää esimerkiksi sitä, kuinka koti ja asuminen eivät liity yksinomaan vakituiseen asumiseen, vaan yhä useammin myös virkistykseen, vapaa-aikaan ja loma-asumiseen. Artikkelissani olen kiinnostunut siitä, millaista on lomakodin rytmittämä arki. Sovellan Henri Lefebvren rytmianalyysia mökkikäytäntöjen tarkasteluun, joka pohjautuu 95 lomakotiaiheisen kertomuksen analysointiin. Rytmianalyyttisen metodologian tarjoamien välineiden avulla pyrin pois loma–arki- ja kaupunki–maaseutuvastakkainasetteluista ja kiinnitän huomion sen sijaan erilaisten syklisten ja lineaaristen toistuvuuksien yhteenkietoutumiseen arjessa. Analyysi ilmentää, kuinka lomakodin toiminnot mahdollistavat arkisten rutiinien toistamisen totutusta rytmistä poiketen, mikä luo pysähtymisen ja uppoutumisen kokemuksia. Rytmien muutokset mahdollistavat myös tasapainon ja epätasapainon tilojen havainnoimisen. Esimerkiksi loma-asumiselle tyypillinen läheinen kanssakäyminen perheen ja sukulaisten kanssa kiinnittää huomion mahdollisiin vaikeuksiin erilaisten rytmien yhteensovittamisessa sekä rytmien välillä tasapainoiluun.

Asiasanat : Arki, käytäntö, loma-asunnot, luontosuhde, rytmi.

Mikä selittää parisuhteen ristiriitoja? Tarkastelussa kotityöt, raha ja ansiotyö

Heikki Ervasti & Anniina Kaittila

Tarkastelemme artikkelissa, mitkä tekijät selittävät kotitöitä, rahaa ja ansiotyötä koskevien erimielisyyksien esiintymistä suomalaisten pariskuntien keskuudessa. Tutkimme, millä tavoin erimielisyydet kytkeytyvät kodin ulkopuolelta hankittuihin resursseihin, omaksuttuihin sukupuoli- ja perherooleihin sekä arkielämän järjestelyihin, kuten työn ja perheen vaatimusten yhdistämiseen liittyviin paineisiin. Tutkimusaineistonamme käytämme European Social Survey -aineiston Suomen osuutta vuodelta 2004 ja tutkimusmenetelmänämme ordinaalista logistista regressioanalyysiä. Tulokset osoittavat, että parisuhteissa esiintyvät erimielisyydet riippuvat sekä kodin ulkopuolella hankituista resursseista, arkielämän järjestelyistä että jonkin verran myös omaksutuista perhearvoista. Erityisesti kotitöiden jakaminen aiheuttaa ristiriitoja suomalaisissa parisuhteissa. Ristiriidat korostuvat nuorempien ikäpolvien parisuhteissa, joissa resurssit ovat tasaisemmin jakautuneet, mutta myös elämäntilanne on kuormittavampi. Lisäksi nuorempien ikäpolvien suurempaa riitaisuutta voidaan ymmärtää yleisempien parisuhdetta koskevien odotusten yksilöllistymis- ja moninaistumistendenssien pohjalta.

Asiasanat : Erimielisyydet, parisuhde, parisuhdeongelmat, perhe, riidat.

Käsiteanalyysi universalismin ulottuvuuksista sosiaalipolitiikassa

Antti Halmetoja

Universalismi on sosiaalipolitiikassa hyvin yleisesti käytetty, mutta teoreettisesti ja analyyttisesti epäselvä ja kiistanalainen käsite. Sen määritelmään on liitetty jopa keskenään ristiriitaisia ulottuvuuksia, ja käsitteestä on tullut enemmän poliittisesti kuin analyyttisesti hyödyllinen. Universalismin käsitteen epäselvyys on ongelma, johon puutun tässä artikkelissa. Käsiteanalyysin keinoin avaan universalismin ulottuvuuksia oikeudenmukaisuusteorian näkökulmasta. Tarkastelen oikeudenmukaisuutta John Rawlsin, Ronald Dworkinin ja Amartya Senin oikeudenmukaisuusfilosofioiden pohjalta. Universalismin normatiivisuuden käsiteanalyyttinen avaaminen on tärkeää, jotta ymmärtäisimme, millaista oikeudenmukaisuutta universalismilla voidaan rakentaa.

Asiasanat : Hyvinvointivaltio, oikeudenmukaisuus, sosiaalipolitiikka, universalismi.

Sosiologia, vuosikerta 52, numero 3, 2015

Hyviä ja huonoja perusteita kokeelliselle sosiologialle

Petri Ylikoski

Kokeellisen tutkimuksen suosio on nopeasti kasvamassa eri yhteiskuntatieteissä. Merkittävä osa tästä tutkimuksesta on sosiologisesti kiinnostavaa, ja siksi kaikkien sosiologien on hyvä tutustua sekä kokeellisen tutkimuksen vahvuuksiin että sen heikkouksiin. Tämä kirjoitus aloittaa erittelemällä kokeellisen tutkimuksen nousun taustatekijöitä ja jatkaa sitten esittelemällä kokeellisen tutkimuksen moninaisuutta: erilaiset kokeelliset asetelmat eroavat toisistaan suuresti ja samaakin koeasetelmaa on mahdollista käyttää useaan erilaiseen tutkimukselliseen tarkoitukseen. Tästä moninaisuudesta seuraa, että vaikka kokeellisen tutkimusasetelman erityinen ansio on sen suosiollisuus kausaalisille päätelmille, tulee kokeellinen tutkimus ymmärtää laajemmin kuin pelkkänä kausaalisten vaikutusväitteiden testaamisena. Yleisesti ottaen kokeellisen tutkimuksen lisääntyminen on ehdottoman hyvä asia yhteiskuntatieteiden kannalta. Siihen ei kuitenkaan tule yhdistää kahta ongelmallista ajatusta. Ensimmäinen näistä on ajatus ehdottomasta ja tiukasta näyttöhierarkiasta, joka koskee eri tutkimustapojen soveltuvuutta luotettavien kausaalipäätelmien tekemiseen. Tämä ajatus on osoittautunut toimimattomaksi jo lääketieteellisten toimenpiteiden arvioinnin kohdalla, ja hankaluudet vain kasvavat, jos sitä sovelletaan politiikkatoimenpiteiden arviointiin, puhumattakaan sen yleisemmästä soveltamisesta yhteiskuntatieteissä. Toinen ongelmallinen ajatus on toive, että kokeellisten menetelmien myötä yhteiskuntatieteet voisivat viimein siirtyä nopeasti etenevän ja vakaasti kasautuvan tiedon tuottamiseen. Kokeellisesta menetelmästä ei ole tällaisen haavekuvan toteuttajaksi. Luontevinta onkin ajatella kokeellista tutkimusta yksinkertaisesti tervetulleena täydennyksenä sosiologian ja muiden yhteiskuntatieteiden menetelmävalikoimaan.

Asiasanat: Kausaliteetti, kokeellinen tutkimus, näyttöhierarkia.

Kokeellinen keskustelunanalyysi

Melisa Stevanovic & Mikko Kahri

Keskustelunanalyysi on osoittanut vahvuutensa ihmisten luonnollisissa tilanteissa tapahtuvan kasvokkaisen vuorovaikutuksen erittelemisessä. Viime vuosina monet keskustelunanalyysin piirissä toimivat tutkijat ovat kuitenkin ryhtyneet soveltamaan tutkimuksissaan kokeellista menetelmää. Tämä artikkeli esittelee tähän mennessä tehtyjä ja parhaillaan tekeillä olevia tutkimuksia, joissa keskustelunanalyysia ja kokeellista menetelmää on yhdistetty toisiinsa. Yksi tapa tehdä tämä on rakentaa tutkimusasetelmia, joissa ääni- ja videotallennettua vuorovaikutusaineistoa käytetään kokeiden ärsykkeinä. Näissä lähestymistavoissa keskustelunanalyyttisen tutkimustiedon rooli on ennemmin teoreettinen kuin metodinen: siitä voidaan johtaa hypoteeseja empiiriselle tutkimukselle sekä apuvälineitä empiiristen havaintojen tulkitsemiseen. Toisaalta kokeellista keskustelunanalyysia voidaan toteuttaa siten, että vuorovaikutusaineistoa tuotetaan kokeellisesti – joko luonnollisissa tilanteissa, esimerkiksi rikkomiskokeiden avulla, tai laboratoriossa, jolloin vuorovaikutuksen ominaispiirteisiin yleensä pyritään vaikuttamaan erilaisin tehtävänannoin. Näissä tutkimuksissa keskustelunanalyyttista tutkimustietoa voidaan hyödyntää ei vain teoreettisesti, vaan myös metodisesti, esimerkiksi vuorovaikutusilmiöiden luokittelussa. Artikkeli korostaa kokeellisen keskustelunanalyysin mahdollisuuksia toimia siltana sosiaalisten käytänteiden tutkimuksen ja muiden tieteenalojen piiristä nousevien, vuorovaikutusta koskevien kysymysten välillä.

Asiasanat: Etnometodologia, keskustelunanalyysi, kokeellinen tutkimus.

Imitaatiopeli vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen ja yhteiskunnallisten jakojen tutkimusvälineenä

Ilkka Arminen & Mika Simonen

Imitaatiopeli on uudenlainen kokeellinen tutkimusmenetelmä, jolla tarkastellaan yhteiskunnan osaryhmien tietämystä toisistaan. Imitaatiopelissä kokeen osallistujat toimivat joko edustamansa ryhmän jäseninä tai teeskentelijöinä, jotka tekeytyvät ryhmän jäseniksi. Peliä on sovellettu mm. sukupuolen (naiset/miehet), seksuaalisen suuntautumisen (homot/heterot), uskonnon (kristityt/ei-kristityt), poliittisen suuntautuminen (vasemmisto/ei-vasemmisto) sekä kansallisuuden (maahanmuuttajat/ei-maahanmuuttajat) mukaisten ryhmäjakojen tutkimiseen. Tutkimusote tuottaa sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tietoa nk. vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen jakautumisesta yhteiskunnassa. Pelillä mitataan sitä, kuinka hyvin henkilö voi tekeytyä vastakkaisen sosiaalisen ryhmän jäseneksi. Mitä paremmin tekeytyminen onnistuu, sitä laajemmin ryhmää koskevan tietämyksen voi katsoa levinneen yhteiskunnassa. Tekeytymisen vaikeus taas kertoo ryhmän sulkeutuneisuudesta. Artikkelissa analysoidaan Helsingissä 2013 pelattua uskontopeliä, johon osallistui yhteensä liki 300 opiskelijaa, jotka luokittelivat itsensä aktiivisiksi kristityiksi (ev.lut.) tai ei-uskonnollisiksi. Kvalitatiivisen analyysin kautta tarkennamme kuvaa vuorovaikutuksellisen asiantuntemuksen luonteesta, ja osoitamme sen rakentuvan kyvystä muodostaa tietämyksellinen, kokemuksellinen ja kategorinen yhteensopivuus sosiaalisen ryhmän kanssa. Tavoitteenamme on eritellä sitä, millä tavoin sosiaalisten ryhmien väliset erot muodostuvat merkityksellisiksi kulttuuristen ja yhteiskunnallisten erojen perustaksi.

Asiasanat: Etnometodologia, imitaatiopeli, keskustelunanalyysi, kokeellinen tutkimus, sosiaaliset ryhmät, uskonto, yhteiskunnalliset jaot.

Ostokokeet alkoholipoliittisena interventiona. Metodisia pulmia ja hallinnallista hämminkiä

Katariina Warpenius

Artikkelissa pohditaan yhteiskuntatieteellisen kokeellisen tutkimuksen metodisia ongelmia ja asemaa osana hallinnallista valtaa. Esimerkkinä ovat alkoholijuomien myynnin ja anniskelun vastuullisuutta mittaavat ostokokeet, jotka ovat nousseet uudeksi tutkimussuunnaksi myös Suomessa. Ostokokeet voidaan nähdä osana alkoholimarkkinoiden tietoperusteista hallintaa, jossa alkoholikaupan eettisyyden valvontaa on hajautettu markkinoille ja paikallisille viranomaisille. Ostokokeet ovat piilohavainnointia, jossa tutkimusavustajina toimivat lumeasiakkaat osallistuvat todellisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Ostokokeisiin liittyy erinäisiä metodologisia ja tutkimuseettisiä pulmia. Menetelmällisiä haasteita ovat muun muassa vertailevan koeasetelman kontrollointi, tutkimusavustajien toiminnan vakioiminen ja kenttätyön salassapitokäytännöt. Kenttäkoetilanteessa tehdyn piilohavainnoinnin eettiset pulmat taas kumpuavat siitä, että tutkittavat toimijat eivät tiedä osallistuvansa tutkimukseen. Hallinnallista hämminkiä nostattaa ostokoemenetelmän leviäminen alkoholin vähittäiskauppiaiden soveltamaksi itsetarkkailun menetelmäksi ja elinkeinoelämän vastuullisuuden markkinoinnin välineeksi alkoholipoliittisessa intressikamppailussa.

Asiasanat: Alkoholipolitiikka, hallinnan analyysi, kokeellinen tutkimus, ostokoe, piilohavainnointi, tutkimusetiikka.

Sosiologia, Volume 52, Issue 4, 2015: English Issue

The Silence of the Finns. Exploring the Anatomy of an Academic Myth

Margarethe Olbertz-Siitonen & Marko Siitonen

This paper contributes to the discussion on so-called academic myths by analysing the idea of silence as characteristic of a Finnish communication style. By reviewing contemporary research literature and earlier sources, we illustrate how the concept of the silent Finn has emerged and how it endures, reproduced in both public and academic discourses while lacking empirical evidence. Our analysis proposes six key characteristics to academic myths: that they are built on shaky grounds, widely circulated, used as an expedient, intuitively appealing, resistant to change, and self-replicating. The paper addresses possible reasons behind the persistence of such myths and their implications for academic discourse.

Keywords: Academic myth, culture, Finnish communication style, silence.

The Autonomous Finnish Man Against the Nanny State in the Age of Online Outrage. The State and the Citizen in the "Whiskygate" Alcohol Policy Debate

Matilda Hellman & Anu Katainen

The article examines the relationship between the citizen and the state as conceptualized in the online indignation over authorities’ interference in the use of the word “whisky” in relation to the Beer Expo fair in Helsinki in October 2014. The episode, dubbed “Whiskygate” by Finnish media, exposes value struggles regarding the legitimacy of regulatory state agencies, citizens’ spontaneous reactions to restrictions of the symbolic sphere, and the individual alcohol consumer’s identity constructs in relation to a collective identity of the Finnish people as a nation. The metanarrative that unfolds in the online discussions is one of a great suppression of competent male citizens. Essentially, the online outrage represented a defence of citizen autonomy, of individuals who claimed a moral right to lead their lives according to their own preferences without interference by authorities. In the discussion threads, the female gender, left-wing and Centre Party supporters, as well as state bureaucrats were claimed to infringe upon the freedom of the people. The outrage can be interpreted against the backdrop of current Finnish populist discourses.

Keywords: Alcohol policy, autonomy, citizenship, collective identity, Finland, gender, social media.

(Im)mobile Lives. Young Russian Women’s Narratives of Work and Citizenship Insecurities in Finland

Daria Krivonos

This article examines the interconnectedness of geographical and social mobility using the empirical case of young, highly educated Russian women’s migration to Finland. My qualitative interview data shows that an insecure migrant status channels young migrant women to a precarious gendered path from au pairing to studying and working in a low-skilled sector in order to continue residence in Finland. The stories of highly educated migrant women doing domestic and low-skilled work show how geographical mobility is achieved at the cost of descending social status. The empirical discussion demonstrates that “subjects on the move” celebrated by the new mobility paradigm are, in fact, unequally mobile, and achieve mobility at a high social cost, including social downgrading and deskilling. Furthermore, structural vulnerabilities in terms of insecure migrant status create dependence on employers and produce opportunities for the exploitation of migrant labour.

Keywords: Au pair, Finland, migrant labour, migration.

Problem Gambling and the Non-Medical Addiction Model. Finnish General Practitioners’ and Social Workers’ Perceptions

Michael Egerer & Anna Alanko

Excessive gambling is increasingly understood in medical terms. Instead of criticizing this process as “medicalization” and an enlargement of the medical profession’s area of influence, we question this understanding from the context of the Finnish non-medical model of addiction. Group interviews with seven groups of general practitioners (GPs) and eight groups of social workers in Finland (altogether 66 participants) were conducted. Film clips portraying gambling problems served as a discussion stimulus. Neither of the professional groups medicalized the issue, but both interpreted it as a social problem. However, participants still held individual gamblers responsible for overcoming the problem. GPs contest their responsibility to treat problem gambling, whereas social workers claim a position of caring for those harmed by the person’s problem gambling, rather than for the gambler him-/herself. We argue that a medical framing of excessive gambling would risk limiting social workers’ efforts even further. In the context of the Finnish non-medical model of addiction, this would coincide with a medical profession unwilling to fill the gap, leaving problem gambling unattended by both professions. Finally, we question the frequently made equation between medicalization and individualization.

Keywords: Finland, general practitioners, medicalization, problem gambling, social workers.

Central Banking, Technocratic Governance and the Financial Crisis. Placing Quantitative Easing Into Question

Nicholas Gane

This paper advances a sociological analysis of one of the key monetary responses to the recent financial crisis: quantitative easing. First, it provides a brief history and overview of the operation of quantitative easing. Second, it examines the neoliberal basis of this monetary policy by analysing its institutional design and looking, in brief, at the post-crisis relationship between the Bank of England and the UK Treasury. Third, it places into question the relationship between quantitative easing and social inequality. Fourth, it uses the work of Hyman Minsky to address the broader role of central banks in the face of financial crisis. In conclusion, it is argued that it is necessary to engage critically with initiatives such as quantitative easing rather than to describe and document the social inequalities they both generate and help reproduce.

Keywords: Banking, capitalism, crisis, finance, inequality, Minsky, neoliberalism.

© Sosiologia-lehti & Westermarck Society